Matti Iivarinen päätti tähän kauteen mittavan pelinjohtaja- ja valmentajauransa Alajärven Ankkureissa… ainakin toistaiseksi.

Rakkaudesta lajiin!

On klisee, jota kuulee toisteltavan pesäpallon yhteydessä. Se onkin aika pitkälle totuus, sillä amatööriurheilulajilla ei kovin moni itseään elätä. On vaikea tietää montako tuntia pelinjohtaja/valmentaja tekee kauden mittaan työtunteja. Jo harjoituskaudella mennään todennäköisesti sadoissa tunneissa. Tähän määrään lisätään vielä sarjaottelut. Vaikka maakunnassa pelattavat pelit rajattaisiinkin pois, jää vielä kymmenkunta bussireissua, joista jokainen kestää pyöreästi parikymmentä tuntia. Popeda-yhtyeen laulusolisti Pate Mustajärvi kertoi viettäneensä elämästään useampia päiviä Köyliön Lallin Talon takahuoneessa. Voi silti huoletta arvioida, että Matti on ollut elämästään Urheiluhallissa ainakin puoli vuotta. Ehkä tunteihin tuijottaminen onkin turhaa. Kyseessä on enemmänkin elämäntapa.

Peliura loppui vähän kesken, kun viimeiseksi suunnitellun pelivuoden talvikaudella sairastelu sotki kuviot. Pelasin vielä toivuttuani Ykköspesistä, lähinnä jokerina, mutta täyteen kuntoon ei enää ollut mahdollista päästä ja ikäkin alkoi jo painaa. Olin jo aiemmin hieman pohtinut valmentamista ja siinä samalla pelinjohtohommiakin. Tavallaan oli aika luontevaa tarttua viuhkaan. Pelinjohtouran alku oli kuitenkin haastava. Ensimmäisenä vuotena tulin kesken kauden pelinjohtajaksi, jolloin pysyimme sarjassa niukasti. Ja seuraavana vuonna tuli putoaminen uusintaottelussa Ulvilassa, kun vastassa oli Järvenpää.

Tämän jälkeen opiskelin valmennusta ja suoritin mm. ammattivalmentajatutkinnon. Ensimmäinen projekti oli 2005-2006, jolloin pelattiin A-poikia ja Ykköspesistä lähes samalla joukkueella. Nousu ei silloin onnistunut. Mutta rosterissa oli paljon mielenkiintoisia nimiä kuten Aki Orava, Juhani Lehtimäki, Perttu Hautala, Mikko Haukkala, Anssi Lammila ja monta muuta lupaavaa nuorta pesismiestä. A-pojissa pärjättiin mukavasti. Ensimmäisenä vuonna tuli hopeaa ja seuraavana kultaa.

 

Kohti uutta nousua

Seuraavaksi Matti pestattiin viuhkaan Pattijoelle, josta tuliaisina oli SM-hopeaa. Rannikolta palattiin Järviseudulle, mutta tällä kertaa Vimpelin Vedon pelinjohtoon jossa kuluivat seuraavat puolitoista kautta. 2010 alkoi pitkä putki keltasinisissä väreissä, kun Matti lähti mukaan nostamaan Ankkureita takaisin pääsarjaan. 2010 aloitettiin uusi nousuun tähtäävä projekti. Ensimmäisenä syksynä Kankaanpää oli kovempi, mutta 2011 Hamina joutui meille taipumaan ja nousimme takaisin pääsarjaan

Ensimmäiset kaudet mentiin pitkälle omin voimin ja tulokset olivat odotetut. Nousijajoukkueella ei yleensä ole helppoa, sillä pelillisten haasteiden lisäksi rima nousee myös talouspuolella. Kolme ensimmäistä kautta menivätkin karsintojen kautta. Myös kausi 2015 alkoi todella vaisuilla peliesityksillä, mutta kesäkuussa alussa Kankaanpäässä kärsityn tappion jälkeen kaikki muuttui. Ankkurit kipusi runkosarjan kuudenneksi ja pelasi pitkästä aikaa pudotuspeleissä.

Paluu arkeen oli kuitenkin raju, sillä seuraavalla kaudella seura sijoittui viimeiseksi ja putosi pääsarjasta. Jyväskylän talousvaikeudet koituivat kuitenkin Alajärven pelastukseksi, kun Kiri suljettiin sarjasta ja Ankkurit nostettiin tilalle. Kulunut kausi päättyi monien kiemuroiden jälkeen helpotuksen huokaukseen, kun sarjapaikka säilytettiin ilman karsimista.

Aina kun näissä hommissa on mukana itsellä on usko ja luottamus siihen, että eteenpäin mennään. Menestys ei tuota 2015 kautta lukuun ottamatta ole kuitenkaan ollut erikoinen. Karsinnoissa on oltu monesti, mutta ne ovat yleensä kääntyneet voitokkaiksi. Hieman on jäänyt tunne, että parempaan olisi pitänyt valmentajanakin pystyä. Muuallakin tehdään laadukasta työtä ja on saatu se mikä on ansaittu. Toisaalta Alajärvellä on onnistuttu kehittämään omia junioreita. Tälläkin hetkellä Ankkuri-kasvatteja pelaa sarjan kärkijoukkueissa kuten Kouvolassa ja Vimpelissä.

Harjoitusolosuhteet paranevat

Tulevan syksyn aikana Alajärvelle nousee odotettu ylipainehalli. Lämpövoimaloiden tuntumaan nousevan areenan arvioidaan olevan käyttökunnossa tämän vuoden joulukuussa. Erikoista kentässä on se, että siihen on tulossa hiekkatekonurmi kumirouhealustan sijaan. Tällainen ratkaisu lienee ainutlaatuinen koko maailmassa ja on joka tapauksessa Suomen ensimmäinen.

Halli avaan uusia mahdollisuuksia. Se rauhoittaa hieman toimintaa, kun ei tarvitse reissata enää merta edemmäs kalaan. Tämä avaa uusia ovia ja tuo mukanaan ehkä myös uusia haasteita. Pesäpallon on muuttunut todella fyysiseksi urheiluksi. Lajitaitojen ja fysiikan harjoitteluun on löydettävä hyvä tasapaino.

 

Palo lajia kohtaan ei kuitenkaan ole sammunut. Ja tulevaisuudessa Matti saatetaan hyvinkin nähdä vielä kentän laidalla.

 

Tämä pitkä rupeama on nyt paketissa. Jatkoon pesiksen parissa suhtaudun kuitenkin avoimin mielin. Jos jotain sopivaa haastetta ilmaantuu, niin sitä mietitään sitten aikanaan.

Ja tähän loppuun on hyvä muistuttaa, että valmentaminen ja pelinjohtaminen eivät ole yhden miehen show’ta, joten isosti kiitoksia kaikille toimijoille ja hengessä mukana olleille.

Matti Iivarinen pelinjohtajana (tähän asti)
Alajärven Ankkurit 2000 – 2005
Pattijoen Urheilijat 2006
Vimpelin Veto 2007 – 2008
Alajärven Ankkurit 2010 – 2017

Kuvat: K-Media/Jukka Ketonen

Luitko jo nämä?