Naisten Ykköspesis: Toukokuu tietä viitoittaa

Seurahistorian ensimmäistä Naisten Ykköspesis-kautta on päästy ensimmäinen neljännes eteenpäin.
Koleista kevätkeleistä huolimatta Ankkureiden kausi on sujunut myötätuulessa. Kuuden kierroksen jälkeen Ankkureilla on kasassa 14 sarjapistettä ja sijoitus pohjoislohkon kärkipäässä. Tässä artikkelissa käydään lyhyesti vielä peli peliltä läpi alkukauden ottelut.

10.5. AA – Lappajärvi 2-0 (4-2, 4-2)

Kausi avattiin paikallisottelulla, josta ei varmasti jännitteitä puuttunut kummallakaan joukkueella.
Tilastojen valossa ottelu oli hyvinkin tasainen, mutta kummallakin jaksolla Ankkurit sai otteen pelistä ensimmäisenä ja piti otteestaan kiinni loppuun saakka. Ottelun parhaimmistoa oli yhteensä viisi juoksuja lyönyt jokerikaksikko Eeva Honkaperä ja Emmi Vehka-aho.

– Kauden avausottelu oli hyvin tunnepitoinen ottelu monella tavalla. Olimme astumassa uudelle aikakaudelle. Vastassa tuttu joukkue ja tutut pelaajat, vaikka tietoisesti olimme kohtaamista vältelleet kauden alkuun saakka. Pelistä jäi sellainen tunne, että olimme valmiimpia pelaamaan, haluttiin näyttää mihin pystytään ja lopulta onnistuttiin pelisuunnitelmassa vastustajaa paremmin.
Lopputulos pelistä antoi hyvät lähtökohdat jatkolle.

14.5. AA – Ikaalinen 2-0 (5-2, 8-2)

Kausi jatkui seuraavalla viikolla kotiottelulla Ikaalista vastaan. Ikaalinen oli hakenut ensimmäiseltä kierrokselta murskavoiton Porista, joten odotettavissa oli tiukkaa vääntöä pisteistä. Kuten avauspelissä niin myös tässä ottelussa Ankkureiden jaksojen alut olivat vahvoja, jotka lopulta siivittivät joukkueen selkeään kotivoittoon. Emmi Vehka-aho jatkoi vakuuttavia otteita mailanvarressa iskien 5 juoksua.

– Ikaalinen oli meille ennakolta hankala vastustaja. Ei ollut oikein tietoa, millaisia pelaajia on vastassa ja oli siellä jotain edustuskelvottomuus-juttuja myös taustalla. Lopulta keskityttiin omaan pelaamiseen ja onnistuttiin varsinkin sisäpelissä jatkamaan hyvää virettä. Jaksojen alut olivat meiltä jälleen hyvää tekemistä ja saimme riittävän pesäeron vastustajaan heti ensimmäisissä vuoroissa.
Voitimme lopulta suhteellisen selkeästi.

18.5. AA – Lappeenranta 2-1 (6-7, 3-2, 3-1)

Kausi jatkui poikkeuksellisesti kolmannella kotiottelulla Lappeenrantaa vastaan. Ennakkoon Lappeenrantaa pidettiin alkukauden kovimpana tasonmittarina, vaikka heidänkin alkukauden esitykset olivat tuloksellisesti vaihdelleet. Vieraat antoivat avausjaksolla myrskyvaroituksen kotijoukkueelle Ykköspesiksen tasosta, iskien avausvuoroon 5 juoksua vastustamattomilla lyönneillä. Ankkurit pystyivät kuitenkin kokoamaan joukkonsa ja samalla kääntämään pelin kulun.
Lopulta ottelun ratkaisu nähtiin kotiutuslyöntikilpailussa, jossa Ankkurit oli 3-1 parempi.

– Lähdettiin tähän peliin hyvällä tunnetasolla, mutta Lappeenranta ” hakkasi lekalla ohtaan ” ensimmäisessä vuorossa ja tuli hetkellisesti olo, että ” Tässäkö tämä oli ”. Aikalisällä saatiin vieraiden henki tyrehdytettyä ja päästiin takaisin peliin. Vaiherikas peli saatiin lopulta käännettyä voitoksi saakka, mikä oli kokemattomalle ja nuorelle joukkueelle valtava kokemus ja buusti tulevaan. Sisällä pystyimme pelaamaan 12 pelaajan voimin tehokasta pesäpalloa.

21.5. Kajaani – AA 1-2 (0-3, 4-3, 1-2)

Ankkureiden kauden ensimmäinen vierasottelu pelattiin Kajaanissa. Avausjaksolla Ankkurit oli tyly vierailija pitäen kotijoukkueen tuloksettomana. Toisella jakson hyvä alku ei kantanut loppuun saakka ja Kajaani pystyi nappamaan jakson edukseen. Kotiutulyöntikilpailussa Salla Ronkainen nousi ratkaisu voiton Ankkureille.

– Ensimmäinen vierasreissu. Vähän kuin kauden aloittaisi alusta. Rutiinien hakua, toimintatapojen harjoittelua. Perille päästiin ja ensimmäisellä jaksolla pelattiin tylyä pesistä, oltiin ulkona hyviä ja sisällä tehtiin tarvittavat juoksut. Toisella jaksolla ote lipesi ja vastustaja voitti jakson ansaitusti. Kotiutuskisaan löysimme tahtotilan voittaa peli ja sen lopulta myös voitimme.
Erittäin tasaiset ja samantyyliset joukkueet pelasivat vastakkain. Lopulta olimme hiuksen hienosti parempia ja pystyimme jatkamaan voittoputkea. Ottelun tähtihetki oli ehdottomasti Vilja Valkosen kunnarin tuottanut läpilyönti.

23.5. AA – Jyväskylä 2-0 (10-1, 4-1)

Hirveän kauan ei Ankkureiden joukkue ehtinyt voittoa juhlia ja vierasreissusta toipua kun parin päivän päästä kohdattiin Saltex-Areenalla Jyväskylän Kiritttärien Akatemia joukkue.
Ankkureiden vahvat otteet saivat ottelussa jatkoa, ja Jyväskylä joutui käytännössä koko pelin aikaiseen puolustustus-taisteluun. Avausjaksolla Ankkurit onnistui kotiutuksissaan hyvin ja teki selvää vierailijoista, toisella jaksolla sisäpeli ei enää rallattelua ollut, mutta riitti kuitenkin jaksovoittoon.

– Jyväskylä-peli tuli aika nopeasti nenille Kajaani-reissun jälkeen. Hyvin pitkälti nolla valmistautumisella. Toki oltiin oleellisimmat asiat vastustajasta katsottu, mutta peliin lähdettiin käytännössä edellisen pelin höyryillä. Ekalla jaksolla saatiin myllytettyä sisäpeliä koko arsenaalilla ja tulosta syntyi. Toiselle jaksolle laatu putosi ja sitä kautta myös juoksujen määrä. Joka tapauksessa arvokkaat kolme pistettä ja hyvä tulosvire säilyi.

28.5. Pattijoki – AA 2-1 (9-2, 2-4, 4-3)

Toukokuun viimeinen ottelu pelattiin MiiluAreenalla Pattijoella. Ottelusta muodostui melkoinen jännitysnäytelmä, josta ei dramatiikkaa puuttunut. Avausjaksolla Pattijoki hurjasteli sisäpelissä ja toisella jaksolla Ankkurit otti otetta pelistä. Lopulta ottelu ratkesi kotiutuslyöntikilpailun toisella kierroksella Pattijoen eduksi ja kauden avaus tappio oli Ankkureiden osalta koettu.

– Avausjaksolla saimme shokki-hoitoa. Oikeastaan se meni plörinäksi heti alussa. Jouduttiin vaihtamaan merkkiä ja emme päässeet ylitse huonosta toisesta vuorossa. Tauolla todettiin ja rauhoitettiin tilanne, pumpattiin viimeiset energian rippeet peliin ja lähdettiin tekemään peli-ilmeen muutosta. Onnistuttiin siinä ja tietysti Jutta Herralan läpilyönti toi happea peliimme, vaikka Pattijoki pääsi vielä viimeisessä vuorossa iholle. Kotiutuslyöntikisa oli jo vähän näpeissämme, mutta sattui arviointi-virhe ulkokentällä ja kotijoukkue pääsi peliin mukaan. Tappio tottakai harmitti, mutta saimme hyvän muistutuksen siitä, että näissä peleissä tilanteet pitää pelata loppuun saakka.
Ei tästä isompaa numeroa onneksi tarvitse tehdä. Onnistumiset ja epäonnistumiset kuuluu peliin.

 

 

Yhteenveto alkukaudesta

Toukokuu käsitti Ankkureiden osalta kuusi ottelua, joista joukkue onnistui voittamaan viisi ja ainut tappio tuli viimeisestä ottelusta. Saldo on varmasti aika paljon muuta, mitä kukaan osasi etukäteen odottaa. Joukkue on esittänyt pääsääntöisesti erittäin railakasta ja tehokasta sisäpeliä koko joukkueen voimin. Se on saattanut yllättää omat ja vastustajat.

– Olemme alkukaudesta löytäneet sisäpeliin konseptin joka on tähän saakka toiminut. Alkukauden menestys varmasti aiheuttaa sen, että vastustajien mielenkiinto meidän pelaamista kohtaan kasvaa ja siksi on löydyttävä myös keinoja reagoida. Meille on tärkeää se, että onnistumiset ei ole yhden kortin varassa vaan pystymme koko joukkueella pelaamaan. Vastuunjaon myötä olemme saaneet alkukaudesta uusia onnistujia ja moni pelaaja on pelannut uransa parasta kauttaan.

Odotukset nousee, nouseeko jalat?

Alkukauden voitot ovat nostaneet ainakin paikallisesti keskustelun aiheeksi sen, että mihin rahkeet lopulta riittävät, jopa puheet sarjanoususta ovat käyneet huulilla. Joukkue pitää kuitenki visusti kiinni omista tavoitteistaan ja samalla toivoo malttia ja jäitä hattuun myös muilta.

– Muutamasta alkukauden voitosta huolimatta me olemme edelleen se sama sarjanousija, joka joutuu tappelemaan jokaisesta pisteestä sata lasissa. Se totuus ei muutu, vaikka voittojakin saatu alkukaudesta. On päivän selvää, että meille tulee eteen huonoja pelejä, jopa tappio-putkia kesän aikana. Tasomme ei ole vielä siellä korkeudella, että pystymme rutiinilla voittamaan pelejä illasta toiseen.
Meidän pitää kerätä vähintään saman verran pisteitä vielä loppukaudesta lisää, mitä nyt olemme saavuttaneet, jotta voimme puhua sarjapaikan säilyttämisestä. Meidän mestaruus olisi, jos pystyisimme olemaan mukana taistelussa viimeisestä ylemmästä pudotuspelipaikasta lohkossamme.

Sarja jatkuu ensi tiistaina 3.6. kotiottelulla Kajaania vastaan. Vastustaja lähtee varmasti Alajärvelle revanssi mielessä

– Oman lohkon sisäiset pelit ovat merkityksellisiä, koska lohkomme on äärimmäisen tasainen ja pisteet kaikille tiukassa. Keskinäiset pelit ovat vähän niinkuin pieniä ottelusarjoja, joista mahdollisimman monesta olisi hyvä päästä pisteiden suhteen plussan puolelle.
Kajaanin kanssa keskinäinen ottelu on hyvässä muistissa, joten pelistä on tulossa mielenkiintoinen, kahden tasaisen ja nuoren joukkueen vääntö. Toivottavasti keli on suosiollinen ja saamme katsomoon porukkaa mukaan.