Värikuulapeliä Pyhävuoren maastossa

Superpesismiehistön kesä on tiivistä harjoittelua, pelaamista ja rasituksesta palautumista. Aikaa muulle joukkueen yhdessä ololle on vaikea löytää. Ankkuri-joukkueen valmennusjohto oli kuitenkin päättänyt, että maanantaina 10.8 on aika tehdä jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Suunta otettiin kohti metsää ja värikuulataistelua!

Hieno maasto, mahtava sää sekä Pohjanmaan Värikuulapelien erinomainen kalusto, joten olosuhteet olivat kohdillaan. Miehistö jaettiin kahteen joukkueeseen, vanhoihin ja nuoriin. Pelimuotona oli lipunryöstö. Vanhat hallitsivat taistelutantereen tapahtumia ja olivat koko ajan muutaman mättään mitan edelle nuoria. Selittelylle ei jäänyt sijaa, vaan vanhukset veivät kaikki erät tyylipuhtaasti kotiin. Värikuulasodan jälkeen suunnattiin takaisin urheiluhallille pesemään taistelumaalaukset pois. Sieltä jatkettiin Erno ja Satu Lassilan kotiin nauttimaan erinomaisesta ja runsaasta iltapalasta.

Vanhojen kapteeni Aki Orava:

Taistelu oli hikinen, mutta epätasainen. Sodassa paljastui sukupolvien välisiä eroja, nuoret sooloilivat yksilöinä ja vanhukset taas luottivat kollektiivin ja kaverin voimaan, samaan tapaan kuin 2015 vuoden Ankkurit. Nuoret kyhjöttivät mättään takana toivoen osuvansa metsässä aaveiden lailla liikkuneisiin vanhojen joukkueen taistelijoihin. Yllättävän nopeasti nuorison varusmies aikana saadut opit olivat unohtuneet. Isoimmat erot tulivat asenteessa, vanhat eivät lähteneet tähänkään kilpailuun muu kuin voitto mielessä. Summa summarum, kivaa ja kuumaa oli ja oikein mukava päivän- ja kesänpiristys. Kyllä leikki näin ”aikuisenakin” maistuu ja spekulointi oli kiivasta jokaisen erän jälkeen.

Nuorten kapteeni Henri Heikkinen:

Heti alussa vanhat näytti kaapin paikan ja rökitti meidät 100-0. Joten itsellä kävi mielessä että olisiko ollut mahdollista vähän sekoittaa porukoita, mutta päätin uskoa nuoriin että täältä noustaan ja mennään nuoruuden ja NEVAN innolla eteenpäin! Koko nuorten joukkueen mielestä maasto oli oikein hyvä ja vähän haastavakin. Joten tästä päätellen reissu oli loistava/onnistunut, kaikilla oli hauskaa, varsinkin vanhoilla kun pärjäsivät… and olisi mukavaa että tällaisia järjestettäisiin kauden aikana enemmänkin, saataisiin yhdessä oloa muuallakin kuin kentällä ja pelireissuilla ja siinä samalla mielikin kirkastuisi 🙂 Ja loppuun haluan sanoa että oli todella mukavaa että taistelun jälkeen oli ruokailu Ernon luona, jossa oli tarjolla erittäin erittäin hyvää hampurilaista.