Tero Ojajärvi valmistautuu lyömään Kitrolla 1980-luvun loppupuolella. Taustalla tilannetta seuraavat vasemmalla Ari Halla-aho ja oikealla Pekka Huttula.

Viisivuotiaana aloitettu pesäpallo valikoitui nuorukaisen päälajiksi, jonka eteen hän teki myös valtavan määrän töitä. Se tuotti hienoa tulosta. Vuonna 1987 Tero oli mukana voittamassa A-poikien SM-kultaa Alajärven Ankkurien joukkueessa. Samana syksynä 15 ottelua edustusjoukkueen mukana pelanneen pelimiehen kaulaan ripustettiin miesten SM-hopeaa. Vuoden päästä mitalin väri kirkastui entisestään, kun Ankkurit voitti seurahistoriansa ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Mestaruussyksyn jälkeen Teron tie vei Ouluun. Hän aloitti Oulun Yliopistossa tietotekniikkaopinnot ja siirtyi samalla edustamaan Oulun Lippoa. Heti ensimmäisellä kaudella Tero oli nostamassa oululaisia Superpesikseen 19 vuoden tauon jälkeen. Kahdeksan vuoden Lippo-rupeaman huippuhetkiä oli kolmen vuoden mitaliputki 1990-luvun alkupuolella. Silloin kaulaan ripustettiin vuorovuosina pronssi-, kulta-, ja hopeamitalit. Menestysvuosina Tero toimi myös joukkueensa kapteenina. Kausi 1997 jäi käytännössä Teron viimeiseksi pelivuodeksi, vaikka hän pelasikin vielä yhden ottelun 1999 Lipon riveissä. Viimeisellä täydellä kaudellaan hän edusti Muhosta Ykköspesiksessä.

Tero Ojajärven ura numeroina Superpesiksessä 259 ottelua, 9 kunnaria, 94 lyötyä, 168 tuotua ja 902 kärkilyöntiä. Mitaleiden määrällä mitattuna hän on yksi menestyneimpiä Ankkurien kasvattejai: kaksi SM-kultaa ja hopeaa sekä yksi pronssi.

Tero Ojajärven muistoa kunnioittaen Alajärven Ankkurien pesäpallojaosto.